”Matkustaminen on ainoa asia maailmassa mihin tuhlaamalla rikastuu.” Törmäsin lauseeseen muutama vuosi sitten. Mietittyäni lauseen sisältöä, totesin sen olevan totta. Erityisen tärkeäksi lause muodostui vuosi sitten, kun vietin yhtä elämäni opettavaisimmista ajoista Saksassa.
Jo pienenä minua ajoi palava halu matkustella. Olin siinä onnellisessa asemassa, että pääsin pienestä pitäen matkustamaan. Joka kerta kun istuin lentokoneessa matkalla tuntemattomaan, tunsin suurta innostusta. Myös jokainen paluumatka tuntui aina yhtä kummalliselta. Monesti mietin palaisinko tänne enää koskaan. Pieni osa minusta jäi jokaiseen matkakohteeseeni ja aina myös osa matkakohteesta jäi minuun.
Kasvaessani suurin haaveeni oli jonain päivänä asua ulkomailla. Tuskin itsekään uskoin tähän unelmaan ennen kuin jo huomasin pakkaavani tavaroita puolen vuoden reissulle. Lukion jälkeen päätin päästää irti oravanpyörästä, jota ohjasi koulu. Lähtö au pairiksi ei ollut hetken mielijohde, mutta en etukäteen siltikään voinut ymmärtää tuon matkan tarkoitusta.
Jo ennen lähtöäni minulle sanottiin, että tänne ei kannata tulla jos haluaa rikastua, rahallisessa mielessä siis. Kannattaa olla hiukan säästöjä, jotta pystyy matkustamaan. Minulla oli, ja pääsin kiertelemään maata. Myöhemmin ymmärsin kuinka paljon rikastuin tuhlaamalla kaikki säästöni matkustamiseen tuon puolen vuoden aikana, jonka asuin Saksassa.
Usein työviikot olivat väsyttäviä ja viikonloppuna kaipasi lepoa. Olen kuitenkin iloinen, että useimpina viikonloppuina pakkasin rinkan ja lähdin seikkailemaan. Uusia kokemuksia karttui kaikilta reissulta ja olen niin onnellinen niistä jokaisesta. Kölnin tuomiokirkon edessä, oluella Frankfurtissa, oktareilla Münchenissä, Alpeilla Innsbruckissa, kallioiden uumenissa Garmischissa, joulumarkkinoilla Nürnbergissä, Berliinin muurilla ja niin monessa muussakin paikassa, mietin kuinka onnellinen olen siitä, että olen juuri nyt täällä.
Samalla mieleen muistuu kaikki ne kommellukset joista selvittiin. Junasta myöhästyminen, joka johti lopulta hulppeaan junamatkaan läpi kauniiden vuoristojen. Hostellihuoneen varaaminen täydestä Münchenistä, jossa lopulta sain huonekaveriksi Suomeen matkalla olevan japanilaisen tytön. Matka Berliiniin ja pelko siitä pääseekö ikinä nukkumaan. Kaikesta selvisi ja lopulta kaikki vastoinkäymiset kasvattivat.
Matkustin paljon yksin, mikä oli sekä palkitsevaa että hermostuttavaa. Usein yksin uudessa kaupungissa mietin kuinka yksinäinen oikeasti olen. Samalla kuitenkin oli se vapauden tunne, että saan päättää kaikesta itse. Voin poiketa kahville kun mieleni tekee. Kiivetä kukkulalle tai juosta paikasta toiseen kysymättä keneltäkään sopiiko se.
Sen lisäksi, että matkustin Saksassa ja asuin siellä, minulla on ollut mahdollisuus ja halu tehdä paljon muitakin matkoja. Pariisi ja Eiffel torni, Rooma ja Colosseum, Lontoo ja Big Ben, Kreikka ja uimarannat. Nämä ja kaikki muut matkat, mukaan lukien Saksassa asuminen, ovat rikastuttaneet elämääni. Kulttuurien väliset kohtaamiset, uusien tapojen oppiminen, erimakuinen ruoka, nähtävyydet ja ennen kaikkea suvaitsevaisuus muita ihmisiä kohtaan. Ymmärrys maailmasta suuremmassa mittakaavassa kuin koulussa voidaan ikinä kenellekään opettaa.
”Maailma on kirja. Ne, jotka eivät matkusta lukevat siitä vain yhden sivun.” Totuus, pitää paikkansa. Matkustaminen saa katsomaan asioita uudesta näkökulmasta. Suosittelen siis tarttumaan tilaisuuteen ja lähtemään matkalle. Jo pienikin muutos ja astuminen pois tutusta ja turvallisesta kotipihasta voi tuoda mukanaan niin paljon uutta ja hyvää. Haluan lukea useamman kuin yhden sivun. Ehkä sinäkin haluat.
Kuvat: Iita Riihilahti
iitar 